Ausstellungsbesuch "Disappearing Nature“ in Soltau
Käy katsomassa saksalaisen taiteilija Silke Kochin artikkeli Felto – Filzwelt -museon Häviävä luonto näyttelystä, jossa olen myös minä mukana marraskuun 2023 loppuun asti.
Artikkelin käännös
Olen matkustanut huopanäyttelyiden takia mm. Alankomaihin, Unkariin, Irlantiin ja Itävaltaan. Soltaun FELTO-huopamuseo ei ollut niin kaukana. Ja se oli sen arvoista.
Museossa on parhaillaan esillä suomalaisten ja islantilaisten huovuttajien erikoisnäyttely ”Katoava luonto”. No, huopanäyttelyt Saksassa ovat harvinaisia, ja paljon harvemmin nähdään laadukkaita pohjoismaisia huovuttajia.
Olen jo kahdesti päässyt vierailemaan suomalaisen huopayhdistys Filtin näyttelyissä: vuonna 2015 Wuppertalissa ja vuoden 2019 “Huomisen huopaa” -näyttelyssä Helsingissä. Siksi odotin erityisen innolla tätä Soltaun näyttelyä tuttujen osallistujien vuoksi. Valitettavasti en päässyt matkustamaan avajaisiin, joten tyydyin teoksiin.
Näyttely toteutettiin vuonna 2019 ilmastonmuutoksen seurauksia silmällä pitäen, joka saa erityisen näkökulman kahdessa Pohjoismaassa. Monet pääosin suurikokoisista seinätekstiileistä keskittyvät jäätiköiden sulamiseen. Siksi valkoinen ja sininen hallitsevat värejä. Pidän siitä todella. Lisäksi nämä vaaleat sävyt sopivat hyvin huopamuseo FELTOn valoisaan ja tilavaan yläkertaan, erikoisnäyttelytilaan, jolle on ominaista luonnonvalo ja kattopalkit.
Yhteensä 21 huovuttajan teosta on esillä. Niiden kaikkien esittely lyhyesti olisi mahdotonta. Annan yleiskatsauksen niille, jotka eivät voi matkustaa Soltaulle, ja niille, jotka haluavat vielä tutustua näyttelyyn itse.
Haluaisin nostaa esiin erityisesti kolme teosta, jotka tekivät minuun vaikutuksen ja inspiroivat. Ne ovat Anne-Mari Ohra-ahon ”Kun jää sulaa”, Rutsuko Sakatan ”Tokka” ja Kikka Jelisejeffin ”Naava”. Alla näistä tarkemmin.
Ensimmäinen teos ”Kun jää sulaa” on jaettu kahteen osaan ja rohkaisee ihmisiä pohtimaan, mitä kukin voi tehdä estääkseen jäätiköiden nopean sulamisen. Taiteilijalla on positiivisia assosiaatioita sulavan jään ääneen. Mutta ei tietenkään samassa mielessä ilmastonmuutokseen liittyen.
Pidän erityisesti teoksen yläosasta, jossa on hieno siirtymä valkoisesta harmaaseen ja hauras, läpinäkyvä, mutta vankka ja elegantti rakenne.
Toinen suosikkini on teos “Tokka”. Pidän siitä sen pyöreän muodon vuoksi, joka huokuu yhtenäisyyttä, rajallisuutta ja eleganssia. Lukemattomat pienet lehdet tai oksat tai lampaat ovat niin hienosti muotoiltuja, että tämän työn valmistuminen on kestänyt varmasti kauan. Huolellinen työ tekee vaikutuksen. Flock on katseenvangitsija näyttelyn alussa – hienoa taidetta!
Yhtä tarkka ja esteettisesti miellyttävä teos on “Naava”, pitkä putki kattotiilimäisillä huopaosilla. Se tekee vaikutuksen sekä poikkeuksellisella tekniikan hallinnallaan että koollaan. Huopa yhdistää sen puihin ja metsään. Naavan esiintyminen kertoo, kuinka korkea ilmansaaste on metsässä.
Lopuksi kollaasi juuri kuvattujen teosten yksityiskohdista ja lisäksi neljäs, joka inspiroi minua, nimittäin Leena Aaltion (@lennu_unnel) “Minne olemme menossa”. Olen erityisen kiinnostunut käytetystä tekniikasta, jonka haluaisin jossain vaiheessa sisällyttää johonkin teoksistani.
Tämä näyttely on onnistunut sekoitus edistyksellistä, kansainvälistä huopataidetta.
Kaikilla, jotka haluavat ihailla näyttelyä, on vielä aikaa. Se on katsottavissa kauniissa huopamuseossa 26.11. asti, jossa on tietysti neljässä kerroksessa muitakin huopaerikoisuuksia, joista en ole vielä raportoinut.
Marraskuussa olen vieraana islantilaisen huovuttajan Anna Gunnarsdottirin huovutuskurssilla, joka on ollut pitkään bucket-listallani huovutusopettajista, jotka haluaisin kokea. Odotan innolla, mitä saamme aikaan tässä kauniissa työpajassa.
